Miten tässä nyt näin kävi että tuli pidettyä näin pitkä tauko! Toisaalta, kiinnostus koko hommaan on ollu ihan nollassa, eikä oikeestaan mitään niin ihmeellistä oo edes tapahtunut että se postauksen vaatis. Töitäkin on taas ollut oikeen kivasti, ja viikonloppuna oli sukulaisia kylässä, joten ei kauheesti ollut edes aikaa tähän paneutua. Jotenkin vaan olis kiva aina tehdä postauksia huolella kotona, omalla koneella omien kuvien kanssa, mutta kun 90% ajastani oon kuitenkin kaikkialla muualla kun kotona, niin ei kauheesti jää aikaa semmosien postauksien tekemiseen mistä tykkään. Just nyt naputtelen tätä postaustakin hanhivaarassa äidin koneelle. 17.00 alkaa bodycombat ja sen jälkeen olis vielä CX.. Että niitä tässä odottelen. :) En oikeen tiedä onko mitään mieltä jatkaa koko hommaa, koska aika ei vaan yksinkertasesti riitä. Ja yks postaus per viikko.. No onko siinäkään sitten mitään järkeä? Hitsi kun tykkäisin niin olla semmonen unelmabloggari joka postailee monta kertaa päivässä ja vielä öisinkin, mut tällä hetkellä ei todellakaan oo mahdollisuutta semmoseen. Sit taas kun tapahtuu jotain ihanaa tai ostan jotain upeeta, niin on kauhee olo jossei ookkaan mitään mihin siitä hehkuttaa! Tähän jää jollain oudolla tavalla koukkuun kuulkaa!
Tosi ärsyttävää vaan tämmönen kun en osaa päättää enää yhtään mitään! Musta tuntuu että oon ihan hukassa kaikkien juttujen kans. Pelkästään kaupassa saatan miettiä ihan tuskastuneena että otanko nyt appelsiinin vai päärynän tai sinisen vai punasen paidan. Puhumattakaan sit noista vähän isommista päätöksistä; mitä kirjotan syksyllä? Mihin haen opiskelemaan? Missä haluisin asua? Mitä töitä haluan tehdä? Tai ihan hitto semmonen että kuka oon!!!! Tiiän et kuulostaa niin hölmöltä, mutta kyllä se, ettei yhtään tiedä mikä haluat olla "isona" vaikuttaa sun identiteettiin ja minäkuvaan aika vahvasti. Just se ettei mulla oo mistään hajuakaan heijastuu noihin arjen pieniin valintoihin.
Kuinka ahdistavaa että täytän lokakuussa 18. Mun pitäis elää ihanaa nuoruutta ja nauttii vaan elämästä, juhlia ja hölmöillä ja käydä elokuvissa ja lenkillä ja syödä hyvin!!!! Eikä murehtia joka yö päätään puhki tulevaisuudesta joka näyttää vielä niin sumuselta. Iltalehdet puskee otsikoita toisensa perään siitä kuinka lama tulee ja työpaikat menee ja piruvieköön ku putkimiehet on kohta ainoita kenellä on töitä! Koita siinä sitten miettiä mistä meinaat sen leipäs joskus saada. Kaikki mitä haluisin ei kelpaa muille, mun suunnitelmat on pikkutytön haaveiluja ja pitäis jo aikuistua ja miettiä järkevästi. Mutta kun en mä halua!!!! Mä haluan uskoo siihen että muutan Ausseihin ja meen eläintarhaan töihin. Eikä mua haittaa vaikka "joutuisin" alottaan vaikka Korkeasaaresta.
Mut ei. Kun se on joko lääkäri tai juristi tai sit kauppikseen. Koti suomessa pysytään vaikka sut tänne pitäis köyttää ja eti nyt jo samalla sitä aviomiestä ittelles jotta joskus saisit lapsiakin ja semmosen sulosen pienen talon jostain pikkukaupungista. Sitä se onni on. Ja turvattu tulevaisuus. Höpöhöpö tommoset välivuosi reissussa puheet, lopeta jo semmoset hölmöilyt ja mieti mihin aiot hakee opiskelemaan ensvuonna.
Ei ihan oikeesti näin. Mä AION lähtee ausseihin välivuodeks, ja mä AION olla hakematta opiskelemaan mihinkään ellen sit keksi sitä paikkaa mihin mä koko sydämestäni haluan mennä.
En todellakaan halua hakea opiskelemaan sellaseen kouluun joka tuntuu ihan ok kivalta, opiskella siellä pari vuotta ja sit tajuta että ei tää ollutkaan se mitä haluan tehdä. Miksei voi antaa vaan olla ja miettiä rauhassa. Kysympä vaan!? Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. En mäkään stressais tästä niin paljon jos tästä ei kokoajan vouhoteta, puhuta ja painosteta. Ja oikeesti arvostaisin sitä, että KUN MÄ KEKSIN sen alan mille halua suuntautua, niin sitä päätöstä kans kunnioitetaan.
Että semmosta. Kyl sitä tekstiä näköjään vaan tulee kun rupee vaan kirjottamaan. Ehkä tässä nyt taas olis lukemista koko seuraavaks viikos. :D
Heippa!
Ihana postaus!:) Tuntuu, että kovin yleistä, että ympäristön paineet vaikuttaa siihen, että heti pitää päästä opiskelemaan ja tietty hyvään ammattiin. Itellä jotenkin oma "paine" on, että haluun heti lukion jälkeen opiskelemaan unelmapaikkaan ja mielellää tietty sellaseen, mistä pääsee hyvään ammattiin ja saa paljon rahaa. No oikeestihan mullakaa ei oo mitään ajatusta minne haluisin, mut silti tuntuu etten välivuottakaan halua "tuhlata". :D Itekin mietin liikaa tulevaisuutta, pitäis vaan elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. :) too hard for me :D
ReplyDeleteIhana et jollain muullakaan ei oo mitään käryä! :D Kaikkea hyvää sulle kuitenkin :D
ReplyDelete