Tuli taas pieni tauko pidettyä.
Meno on ollu vaan aika hurjaa ja kaksin käsin oon saanu pitää kiinni et pysyy tahdissa. Mummu sai aivohalvauksen ja on aika huonossa jamassa sairaalassa. Se nyt tässä on suurin syy et meiän kaikkien arki on ollu vähän sekasin. Sunnuntaina ajeltiin 300km suuntaansa mummua katsomaan, ja samana päivänä takas. Koeviikkokin alko jo, tänään oli enkun koe johon mun piti opetella mm. kuuden kappaleen sanat. Ja jottei meno menis ihan liian helpoks niin heitetään mukaan se että wanhojen tanssit on ensiviikolla. Käytin eilisen esim. panikoimiseen mistä löydän laukun itelleni sinne. Jatkojakin oon vähän järkkäillyt, kun ne pidetään meiän edustushuoneella. Vielä olis hiusten värjäystä ja korujen ostoa yms. Niin ja töissäkin pitäis käydä.. Oon parhaani mukaan koittanu myös liikkua ja pitää terveellisyyttä yllä, mut täytyy sanoo että on tässä vähän sokeria kaivattu. Aina ei vaan jaksa.
Sit on kiva tajuta että noi akvaariotkin pitäis siivota ja eilen isä huomautteli että liskojen terraakin vois vähän siivoilla. Nii ja kotitöitäkin tehdä ettei mua potkita pihalle. Opo hönkii niskaan ensivuoden kurssivalinnoilla ja suorituksilla, tuleeko 75 kurssia? Mitä aiot kirjottaa syksyllä!?
Et kiva huomata kuinka tämmöset normaalit rutiinit ja askareet rupee tuntumaan ihan ylivoimasilta ja tuntuu ettei vaan ehdi, vaikka sitä aikaa kyllä olis.
Ja sen takia kaikki onkin niin jäljessä kun tuntuu et on vaan puhti ihan kokonaan pois. Saatan istua illalla vaan kattomassa täykkäreitä tai tuijottelemassa ikkunasta ulos, vaikka olis miljoona juttua tekemättä.
Saisko jostain jotain energiapillereitä ja ajankäytönneuvontaa?
Eikä tä ole mitään masennusta tai semmosta. Tuntuu et tarviin vaan kunnon yöunet ja yhen vapaapäivän. Ehkä tä nyt on sitä hetkessä elämistä? Nyt mulle on annettu paljon enemmän vastuuta omista tekemisistäni ku ennen ja vaikka suoriudunkin kaikista tehtävistä kaikesta huolimatta oikein mallikkaasti ja koulussa menee silti hyvin, niin oon vaan kokoajan ihan sekasin. En ymmärrä mikä mun elämästä on yhtäkkiä hävinnyt kun kaikki tuntuu sortuvan niskaan. Mikä tähän auttais???
Vai teenkö taas kärpäsestä härkäsen?
No enivei, kyllä tää tästä. Lähden nyt juoksutreeneihin.
Heippa ihanat! :)
No comments:
Post a Comment